Oman sisustustyylin löydät nopeimmin keräämällä noin 20 kuvaa huoneista, joissa viihtyisit, ja kirjaamalla jokaisesta neljä asiaa: materiaalit, värit, muodot ja tavaramäärän. Piirteet, jotka toistuvat vähintään puolessa kuvista, ovat tyylisi ydin, vaikka sille ei löytyisi valmista nimeä. Värit kannattaa sen jälkeen jakaa karkeasti suhteessa 60 : 30 : 10, jolloin kokonaisuus pysyy rauhallisena.
Tyylinimet ovat hyödyllisiä hakusanoina, mutta harva koti on puhtaasti yhtä tyyliä. Siksi ensin kannattaa selvittää, mistä itse pitää, ja vasta sitten katsoa, mihin tyyliin se lähimmin osuu.
Miten oman tyylin voi löytää käytännössä?
Harjoitus vie pari iltaa. Tärkeintä on, että valitset kuvat vaistolla etkä mieti valintaa liikaa.
Kerää 20–30 kuvaa huoneista, joissa haluaisit istua. Ota mukaan myös hotelleja, kahviloita, mökkejä ja ystävien koteja. Älä hae tyylinimellä, koska silloin haku valitsee puolestasi.
Karsi 20 parhaaseen. Jos et osaa päättää, kysy itseltäsi, haluaisitko herätä siinä huoneessa maanantaiaamuna.
Tee jokaisesta kuvasta neljän kohdan muistiinpano: päämateriaalit (vaalea puu, tumma puu, metalli, rottinki, sametti), värit (vaalea, murrettu, tumma, kirkas), muodot (suorat vai pyöreät linjat, matalat vai korkeat huonekalut) ja tavaramäärä (paljas, harkittu, runsas).
Laske toistuvat piirteet. Kaikki, mikä esiintyy vähintään kymmenessä kuvassa eli puolessa, on sinun pohjasi. Piirteet, jotka näkyvät 3–5 kuvassa, ovat mausteita.
Katso, mikä puuttuu. Jos yhdessäkään kuvassa ei ole kiiltävää pintaa tai kuvioitua tapettia, ne voi jättää pois huoletta.
Muistiinpanoista syntyy tyypillisesti lyhyt kuvaus, esimerkiksi "vaalea tammi, pellava, murrettu vihreä, matalat suoralinjaiset huonekalut, vähän tavaraa". Se on käyttökelpoisempi ostoslista kuin mikään tyylinimi.
Miksi kuvat toimivat paremmin kuin tyylitestit?
Tyylitestit kysyvät mieltymyksiä sanoina, ja sanat tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. "Lämmin" voi olla jollekulle punaruskeaa mäntyä ja toiselle beigeä villaa. Kuvissa toistuvat konkreettiset pinnat ja muodot, joita voi verrata kaupassa suoraan.
Harjoitus paljastaa usein myös ristiriidan: kuvissa on paljon tyhjää lattiaa ja vähän tavaraa, mutta oma koti on täynnä. Silloin tyylin vaihtaminen ei ratkaise mitään ennen kuin säilytys ja tavaramäärä on mietitty.
Miten värit jaetaan?
Sisustussuunnittelussa käytetty 60-30-10-sääntö jakaa huoneen värit kolmeen osaan. Se ei ole laki, mutta hyvä lähtökohta, kun huone tuntuu levottomalta eikä syytä löydy.
Suomalaisessa kodissa lattia on usein vaalea puu tai laminaatti, joten se kuuluu suoraan 60 prosentin osuuteen. Jos sohva on iso ja tumma, se voi olla toissijainen väri, vaikka olisi yksittäinen huonekalu. Korostusvärin vaihtaminen tyynyillä ja tekstiileillä on edullisin tapa kokeilla uutta suuntaa, eikä se sido mihinkään tyyliin.
Erityisesti pienessä olohuoneessa kannattaa pitää pääväri vaaleana ja yhtenäisenä, koska jokainen lisäsävy pilkkoo pintaa.
Yleisimmät sisustustyylit Suomessa
Alla on kahdeksan tyyliä, jotka näkyvät suomalaisissa kodeissa ja sisustuslehdissä usein. Jokaisesta on kerrottu tunnusmerkit ja kohta, jossa tyyli tavallisesti epäonnistuu.
Skandinaavinen sisustus
Pohjana vaaleat seinät, vaalea puu (koivu, saarni, tammi) ja selkeälinjaiset huonekalut, joissa on usein ohuet jalat. Tekstiilit ovat villaa ja pellavaa, värit valkoista, harmaata ja mustaa sekä yksi tai kaksi murrettua korostusta. Tavaraa on vähän, ja valoa korostetaan.
Mikä menee pieleen: kaikki on valkoista ja harmaata, ja huone tuntuu kylmältä etenkin pimeänä vuodenaikana. Lisää tummempaa puuta, villaa ja useita matalalla olevia valonlähteitä.
Japandi
Skandinaavisen ja japanilaisen sisustuksen yhdistelmä. Materiaaleina puu, pellava, villa, paperi, rottinki, bambu ja keramiikka. Värit ovat vaaleita ja murrettuja, ja niitä terävöitetään tummalla puulla. Huonekalut ovat matalia ja selkeälinjaisia, ja ne sijoitetaan väljästi.
Mikä menee pieleen: tyyli ostetaan valmiina esineinä (bonsai, viuhka, tatamityyliset tyynyt), mutta tavaramäärä pysyy ennallaan. Japandi perustuu tyhjään tilaan huonekalujen ympärillä, ei koriste-esineisiin.
Maalaisromanttinen
Valkoiseksi maalattuja tai patinoituja huonekaluja, vanhaa mäntyä, pitsiä, ruutuja ja kukkakuoseja. Värit ovat valkoista, vaaleanpunaista, vaaleansinistä ja pellavan sävyjä. Esillä on paljon pientä: kannuja, koreja ja tekstiilejä.
Mikä menee pieleen: pienet esineet kasautuvat, ja jokainen tasopinta täyttyy. Tyyli toimii parhaiten, kun runsaus kootaan muutamaan paikkaan, kuten yhteen vitriiniin ja yhteen ikkunalautaan.
Moderni minimalistinen
Suoria linjoja, sileitä pintoja, vähän tai ei lainkaan kuvioita. Värit ovat valkoista, harmaata, mustaa ja beigeä, materiaaleina lakattu puu, metalli, lasi ja kivi. Säilytys on suljettua.
Mikä menee pieleen: huone kaikuu, koska kovat pinnat heijastavat ääntä. Iso matto, verhot ja kangasverhoiltu sohva korjaavat akustiikkaa ilman, että ilme kärsii. Maton mitoituksesta kerromme jutussa olohuoneen maton koosta ja materiaalista.
Teollinen eli industrial
Mustaa metallia, betonia, tiiliseinää, tummaa puuta ja nahkaa. Valaisimissa näkyviä hehkulamppuja ja metallivarjostimia. Värit ovat tummia ja maanläheisiä.
Mikä menee pieleen: tavallisessa kerrostalokaksiossa ilman korkeaa kattoa tumma ja raskas ilme painaa huoneen kasaan. Ota pohjaksi vaaleat seinät ja tuo teollinen tyyli huonekaluihin ja valaisimiin.
Boheemi
Kerroksellisia tekstiilejä, kuvioita ja värejä, kasveja, rottinkia ja kirpputorilöytöjä. Värit ovat lämpimiä: terrakotta, sinappi, ruoste ja vihreä.
Mikä menee pieleen: kokonaisuudesta puuttuu yhteinen nimittäjä. Valitse yksi toistuva väri tai materiaali, joka esiintyy vähintään kolmessa kohdassa huonetta.
Klassinen eli kartano
Symmetriaa, peilejä, listoituksia, tummaa puuta, samettia ja messinkiä. Huonekalut ovat raskaita, ja usein mukana on antiikkia tai sen mallin mukaan tehtyjä kopioita.
Mikä menee pieleen: mittakaava. Kartanotyylin huonekalut on tehty korkeisiin huoneisiin, ja matalassa olohuoneessa ne vievät tilan. Valitse vähemmän mutta isompia elementtejä, ja jätä yksi seinä tyhjäksi.
Retro ja mid-century
1950–1970-lukujen muotoja: kartiojalkoja, teakia, kirkkaita korostusvärejä, kuten sinappia, oranssia ja petroolia, sekä graafisia kuoseja. Kotimaiset klassikot ja kirpputorilöydöt ovat tyypillisiä.
Mikä menee pieleen: koti alkaa näyttää museolta, jos jokainen esine on samalta vuosikymmeneltä. Yhdistä retrohuonekaluja nykyaikaiseen pohjaan.
Tyylit rinnakkain
Voiko tyylejä yhdistää?
Voi, ja useimmiten niin kannattaakin. Toimivin tapa on valita yksi pohjatyyli, joka määrää seinät, lattian ja suurimmat huonekalut, ja tuoda toisesta tyylistä korkeintaan 10–30 prosenttia. Esimerkiksi skandinaavinen pohja ja retrolipasto tai japandi ja yksi boheemi matto toimivat hyvin.
Kolmen tai useamman tyylin yhdistämisessä sama materiaali tai väri kannattaa toistaa joka huoneessa. Jos olohuoneessa on tammea ja mustaa metallia, samat pinnat voivat näkyä myös keittiössä ja makuuhuoneessa, jolloin koti tuntuu yhtenäiseltä, vaikka huoneiden ilme vaihtelee.
Entä kun kodin asukkailla on eri tyyli?
Harjoituksen voi tehdä kumpikin erikseen. Kun muistiinpanoja verrataan, yhteistä löytyy yleensä enemmän kuin odottaa: materiaali, valon määrä tai huonekalujen korkeus. Ne ovat kodin pohja. Erot jaetaan niin, että kumpikin saa yhden korostusvärin tai yhden selvän oman alueen, kuten lukunurkan tai työpisteen.
Hankalin tilanne on, kun toinen haluaa vähän tavaraa ja toinen runsautta. Silloin auttaa sopia, että yhteiset tilat ovat väljempiä ja runsaus kootaan suljettuihin kaappeihin, yhteen hyllyyn tai omaan huoneeseen. Tavaramäärästä kannattaa sopia ennen kuin valitaan värejä.
Miten tyyli näkyy vuokra-asunnossa?
Vuokra-asunnossa seiniä, lattiaa ja kiintokalusteita ei useimmiten voi muuttaa, joten 60 prosentin osuus on jo valmiiksi valittu. Tyyli rakennetaan silloin 30 ja 10 prosentin osuuksilla: tekstiileillä, valaisimilla, irtohuonekaluilla ja kasveilla.
Vuokralaiselle tehokkaimmat keinot ovat iso matto, joka peittää ison osan lattiasta, verhot kattoon asti ulottuvassa tangossa ja omat valaisimet kattovalon tilalle. Tauluja ja hyllyjä varten kannattaa kysyä vuokranantajalta, saako seinään porata. Jos ei saa, nojaa taulut lipaston päälle tai käytä taulukiskoa, jos sellainen on valmiina.
Valkoiset seinät ja vaalea laminaatti ovat neutraali pohja, joka sopii lähes kaikkiin tyyleihin. Vaikein yhdistelmä vuokra-asunnossa on klassinen tai teollinen tyyli, koska molemmat nojaavat seinäpintoihin. Niistä kannattaa poimia huonekalut ja valaisimet ja jättää listoitukset ja tiiliseinät haaveeksi.
Mistä aloittaa, kun tyyli on selvillä?
Älä vaihda kaikkea kerralla. Käy ensin läpi, mitkä nykyiset huonekalut sopivat muistiinpanojesi kuvaukseen. Usein suuri osa sopii, ja loput voi siirtää toiseen huoneeseen, myydä tai maalata.
Toimiva ostojärjestys on tämä: ensin seinien väri ja valaistus, sitten iso matto ja verhot, sen jälkeen suurimmat huonekalut ja lopuksi pienet esineet. Seinät ja tekstiilit muuttavat huoneen ilmettä eniten suhteessa hintaan. Isot huonekalut kannattaa ostaa vasta, kun pohja on valmis, koska niiden kanssa eletään vuosia.
Jos olet epävarma, tee harjoitus uudelleen puolen vuoden päästä. Ne piirteet, jotka ovat mukana molemmilla kerroilla, ovat pysyviä mieltymyksiä. Ne, jotka katosivat, olivat hetken innostusta.
