Lelujen säilytys toimii, kun lapsi pystyy ottamaan ja palauttamaan lelut itse. Käytännössä se tarkoittaa matalia avohyllyjä, jotka ulottuvat korkeintaan lapsen olkapään korkeudelle (leikki-ikäisellä noin 70–90 cm), kevyitä laatikoita ilman kansia, kuvalla merkittyä paikkaa jokaiselle leluryhmälle ja sitä, että esillä on kerrallaan vain noin kolmasosa leluista. Kaikki hyllyt ja lipastot kiinnitetään seinään.
Kun nämä ovat kunnossa, siivoaminen lyhenee muutamaan minuuttiin ja lapsi voi tehdä sen itse. Alla käydään läpi, miten ratkaisut muuttuvat lapsen kasvaessa.
Mihin korkeuteen hyllyt kannattaa sijoittaa?
Nyrkkisääntö on, että päivittäin käytettävät lelut ovat lattian ja lapsen olkapään välissä. Siitä ylöspäin lapsi joutuu kurottamaan tai kiipeämään, jolloin tavarat jäävät helposti lattialle tai lapsi kiipeää hyllyä pitkin.
Luvut ovat suuntaa antavia arvioita, sillä samanikäisten lasten pituuserot ovat kymmeniä senttejä. Tarkin tulos syntyy, kun mittaat lapsen olkapään korkeuden seisaaltaan ja asetat ylimmän päivittäisen hyllyn siihen tai vähän alemmas. Olkapään yläpuolelle sopivat tavarat, joita lapsen ei kuulu ottaa yksin: palapelit, joissa on paljon pieniä palasia, maalit, sakset ja aikuisen kanssa pelattavat pelit.
Vauva: vähän tavaraa ja kaikki lattian tasolla
Alle vuoden ikäinen ei vielä siivoa, mutta hän tutkii kaikkea, mihin ylettyy. Siksi vauvan huoneessa säilytys on lähinnä aikuisen asia: lelut yhteen tai kahteen koriin lattialle ja vaatteet lipastoon, jonka laatikoissa on mieluiten lukitus.
Hoitotason tarvikkeet, kuten voiteet, vaipat ja kynsisakset, sijoitetaan aikuisen käden ulottuville mutta vauvan ulottumattomiin, jotta vauvaa ei tarvitse jättää hetkeksikään tasolle tarvikkeita hakiessa. Pienet osat, napit, paristot ja magneetit kuuluvat korkealle jo ennen kuin vauva alkaa liikkua. Kun lapsi oppii vetämään itsensä seisomaan, hän tarttuu ensimmäiseen vakaalta näyttävään huonekaluun. Tässä vaiheessa viimeistään jokainen hylly ja lipasto pitää olla kiinni seinässä.
Leikki-ikäinen: kuvat ohjaavat siivousta
2–6-vuotias pystyy jo lajittelemaan, kunhan ryhmät ovat selviä ja niitä on vähän. Hyvä määrä on noin 6–10 leluryhmää, esimerkiksi autot, palikat, eläimet, nuket ja nuken tavarat, soittimet, roolileikit ja pehmolelut.
Laatikoiden koot
Laatikon pitää olla niin kevyt, että lapsi jaksaa vetää sen ulos täytenä. Kaksi laatikkokokoa ja yksi iso kori riittävät useimpiin tarpeisiin:
Matala laatikko (korkeus noin 10 cm) autoille, eläinhahmoille ja pikkutavaroille. Sisältö näkyy ylhäältä, eikä lapsen tarvitse kaivaa.
Syvä laatikko (korkeus noin 20–25 cm) palikoille, pehmoleluille ja roolileikkien vaatteille.
Iso kori lattialle isoille ja hankalan muotoisille leluille, joita ei tarvitse lajitella.
Kannettomat laatikot ovat paras valinta. Tukes neuvoo valitsemaan lelulaatikon, jossa ei ole painavaa kantta, koska painava kansi voi aiheuttaa pienelle lapselle vamman tai tukehtumisvaaran.
Kuvalaput
Pieni lapsi ei lue sanaa "autot", mutta tunnistaa auton kuvan. Ota laatikon sisällöstä valokuva, tulosta se noin 8 × 8 cm kokoisena, päällystä kontaktimuovilla tai teipillä ja kiinnitä laatikon etuseinään. Sama kuva kannattaa laittaa myös hyllyn reunaan laatikon kohdalle, jolloin lapsi tietää, mihin laatikko palaa.
Kun lapsi oppii lukemaan, kuvan alle voi lisätä sanan. Kouluiässä kuvat voi jättää kokonaan pois.
Koululainen: oma järjestys ja pöytätila
Kouluikäisellä lelujen määrä yleensä pienenee, mutta tilalle tulee koulutavaroita, harrastusvälineitä ja keräilyesineitä. Tässä vaiheessa lapsi saa päättää ryhmät itse. Aikuisen tehtäväksi jää varmistaa, että jokaiselle ryhmälle on paikka.
Lasten kirjahyllyssä toimivat sekä tavalliset hyllyt että kansihyllyt, joissa kirjat ovat kansi edellä. Kansihylly sopii parhaiten 2–7-vuotiaalle, joka valitsee kirjan kuvan perusteella. Lukeva lapsi löytää kirjan selkämyksestä, ja tavallinen hylly vie vähemmän tilaa. Painavimmat kirjat kannattaa sijoittaa alahyllyille, mikä vakauttaa hyllyä.
Kouluikäisen pöydän ääressä tarvitaan säilytystä käden ulottuville istuen: laatikosto pöydän alle ja yksi hylly pöydän yläpuolelle riittävät. Huoneen sisustukseen ja nukkumiseen palaamme makuuhuoneen sisustusta käsittelevässä jutussa.
Entä kun sisarukset jakavat huoneen?
Yhteisessä huoneessa jokainen lapsi tarvitsee oman paikan tavaroilleen, vaikka lelut olisivat pääosin yhteisiä. Yksi hylly tai yksi laatikkorivi lasta kohden riittää. Merkitse ne lapsen nimellä, värillä tai valokuvalla.
Kun lapsilla on useamman vuoden ikäero, säilytys jaetaan korkeuden mukaan. Pienen lapsen lelut ovat alimmilla hyllyillä ja isomman lapsen pienosat, kuten rakennussarjat ja helmet, ylähyllyillä. Näin isompi lapsi voi leikkiä pienosilla ilman, että ne päätyvät taaperon suuhun. Rakennussarjojen kesken olevat työt kannattaa nostaa korkealle tasolle tai kannelliseen laatikkoon.
Mihin pienet osat ja rakennussarjat?
Pienosat ovat lelujen säilytyksen vaikein ryhmä, koska ne leviävät laajalle ja niitä on paljon. Toimiva ratkaisu on säilyttää ne matalissa, leveissä laatikoissa eikä syvissä. Matalasta laatikosta oikea pala löytyy katsomalla, syvästä sitä joudutaan kaivamaan, jolloin kaikki kaadetaan lattialle.
Lajittelu värin tai palan mukaan ei useimmiten kannata alle kouluikäisellä, koska siivous venyy liian pitkäksi. Riittää, että kaikki saman sarjan osat ovat samassa laatikossa. Leikkimatto, jonka reunat voi vetää yhteen pussiksi, nopeuttaa siivousta: palat kerätään kerralla laatikkoon.
Valmiit rakennelmat kannattaa ottaa valokuvaksi ennen purkamista. Lapselle on usein helpompaa luopua rakennelmasta, kun kuva jää talteen.
Vaatteet samalla periaatteella
Sama ulottuvuussääntö pätee vaatteisiin. Kun leikki-ikäisen arkivaatteet ovat alimmassa lipaston laatikossa tai matalassa korissa, lapsi voi pukea ja riisua itse ja laittaa likaiset vaatteet pyykkikoriin. Tangon voi laskea vaatekaapissa noin lapsen olkapään korkeudelle ja nostaa sitä lapsen kasvaessa.
Kuvalaput toimivat vaatelaatikoissakin: sukat, alushousut, paidat ja housut omiin laatikoihinsa, ja jokaisen laatikon etuseinässä kuva sisällöstä. Liian pienet vaatteet kannattaa poistaa kaapista heti, kun ne huomataan. Muuten laatikot täyttyvät, eikä uusi järjestys pysy.
Kiertolelujärjestelmä
Kun leluja on paljon, mikään säilytysratkaisu ei riitä. Kiertolelut ratkaisevat tämän: vain osa leluista on esillä, loput odottavat varastossa.
Taaperoilla tehdyssä tutkimuksessa lapset leikkivät neljän lelun ympäristössä kutakin lelua pidempään ja monipuolisemmin kuin kuudentoista lelun ympäristössä. Vähemmän leluja ei siis tarkoita vähemmän leikkiä.
Järjestelmä toimii näin:
Jaa lelut kolmeen suunnilleen yhtä suureen erään niin, että jokaisessa on vähän kaikkia ryhmiä.
Pidä yksi erä esillä ja kaksi suljetuissa laatikoissa vaatehuoneessa, varastossa tai sängyn alla.
Vaihda erä 2–4 viikon välein tai kun huomaat, että lapsi ei enää leiki esillä olevilla leluilla.
Pidä suosikkilelut ja unilelut aina esillä kierrosta riippumatta.
Merkitse varastolaatikoiden kylkeen, mitä niissä on. Muuten kierrossa olevat lelut unohtuvat, ja samoja leluja ostetaan uudelleen.
Miten raivaat lelut?
Raivaus on helpointa tehdä kiertolelujen vaihdon yhteydessä, koska lelut ovat silloin valmiiksi esillä. Kun lelu on ollut varastossa kaksi kierrosta eikä lapsi ole kysynyt sitä, se voi lähteä.
Jaa poistettavat lelut kolmeen pinoon: kierrätykseen tai myyntiin menevät ehjät lelut, rikkinäiset ja puutteelliset sekä ne, joista et ole varma. Epävarmat laitetaan laatikkoon päivämäärän kanssa. Jos laatikkoa ei ole avattu kolmessa kuukaudessa, sen voi viedä eteenpäin avaamatta.
Kouluikäisen kanssa raivaus kannattaa tehdä yhdessä, sillä lapsi oppii samalla arvioimaan, mitä hän oikeasti käyttää. Leikki-ikäisen kanssa on usein helpompaa karsia ilman yleisöä ja kertoa jälkikäteen.
Siivous kuuluu leikin loppuun
Säilytys ei toimi, jos siivous on erillinen urakka viikonloppuna. Sopikaa, että lelut palautetaan paikoilleen ennen iltapalaa tai ennen kuin uusi leikki alkaa. Viiden minuutin siivous onnistuu, kun jokaisella lelulla on paikka ja paikkoja on vähän.
Lelujen pesuun riittävät kostea mikrokuituliina ja mieto pesuaine. Muoviset ja puiset lelut voi pyyhkiä miedolla saippualiuoksella, ja kylpylelujen kalkkiin tehoaa laimea happoliuos, josta kerromme lisää jutussa luonnollisista puhdistusaineista. Lasten huoneeseen sopivista välineistä on vinkkejä jutussa kodin siivousvälineistä.
Lattian leikkialueelle kannattaa valita matto, jonka voi imuroida helposti ja jonka päällä palikat pysyvät koossa. Lyhytnukkainen matto toimii rakenteluun paremmin kuin pitkä nukka, ja maton koon ja materiaalin valintaan pätevät samat periaatteet kuin olohuoneessa.
