Sopiva huoneilman suhteellinen kosteus on talvella 20–40 % ja kesällä 50–70 %. Hengitysliiton mukaan kostutus pitää lämmityskaudella lopettaa, kun kosteus nousee yli 40 %:n. Kovilla pakkasilla lukema voi pudota alle 20 %:iin. Se tuntuu kuivina limakalvoina ja sähköisinä vaatteina, mutta on suomalaisessa talossa tavallista eikä yleensä vahingoita rakenteita. Talvella liian korkea kosteus on suurempi riski kuin liian matala, koska vesi tiivistyy kylmille pinnoille.
Mitä suhteellinen kosteus tarkoittaa?
Suhteellinen kosteus kertoo prosentteina, kuinka paljon ilmassa on vesihöyryä verrattuna siihen enimmäismäärään, jonka ilma samassa lämpötilassa voi sisältää. Lämmin ilma voi sisältää paljon enemmän vettä kuin kylmä. Siksi sama vesimäärä tarkoittaa pakkasella lähes kylläistä ilmaa ja huoneenlämmössä kuivaa ilmaa.
Suomessa ei ole asunnoille sitovaa kosteuden alarajaa. Asumisterveysasetuksen 5 §:n mukaan huoneilman kosteus ei kuitenkaan saa olla pitkäkestoisesti niin suuri, että siitä aiheutuu mikrobikasvun riskiä rakenteissa, laitteissa tai niiden pinnoilla. Suositukset ovat siksi enemmän ylärajoja kuin tavoitteita.
Hengitysliiton helmikuussa 2026 julkaisemassa tiedotteessa suositeltavaksi tasoksi lämmityskaudella mainitaan 30–40 %. Ero ei ole ristiriita: 20–40 % on tavallinen ja hyväksyttävä vaihteluväli, ja 30–40 % on miellyttävämpi, jos sen saa aikaan ilman, että ikkunat huurtuvat.
Miksi sisäilma on talvella niin kuiva?
Ilmanvaihto tuo sisään ulkoilmaa, ja pakkasilmassa on hyvin vähän vettä. Kun ilma lämmitetään huoneenlämpöiseksi, sen vesimäärä pysyy samana, mutta kyky sitoa vettä moninkertaistuu. Suhteellinen kosteus romahtaa.
Laskelman arvot ovat kylläisen ilman vesihöyrypitoisuuksia, jotka on laskettu vesihöyryn kyllästyspaineesta. Sisällä kosteus ei tietenkään putoa kuuteen prosenttiin, koska asukkaat, ruoanlaitto, suihku, kasvit ja pyykki lisäävät ilmaan vettä koko ajan. Laskelma kuitenkin näyttää, miksi lukema käy kovilla pakkasilla alle 20 %:ssa. Hengitysliiton mukaan sisäilman kuivuus on yleisintä rakennuksissa, joissa on tehokas koneellinen ilmanvaihto.
Asumisterveysasetus edellyttää, että asunnon ilmanvaihto tuo ulkoilmaa vähintään 0,35 litraa sekunnissa neliömetriä kohden. Normaalin huonekorkeuden asunnossa se tarkoittaa, että noin puolet ilmasta vaihtuu tunnissa. Ilmanvaihtoa ei siis pidä pienentää kosteuden säilyttämiseksi.
Mistä tunnistaa liian kuivan ilman?
Hengitysliiton mukaan kuiva sisäilma voi aiheuttaa nenän tukkoisuutta, kurkun karheutta ja yskää sekä ärsyttää silmiä ja ihoa. Hyvin alhainen kosteus sähköistää tekstiilejä ja voi halkaista puupintoja, esimerkiksi parkettia ja puuhuonekaluja.
Puu kutistuu kuivuessaan ja turpoaa kosteassa. Siksi lautaparketin ja lankkulattian saumoihin voi talvella avautua rakoja, jotka sulkeutuvat kesällä. Tämä on puulattian tavallista elämistä eikä vaurio. Arvokkaat puuhuonekalut ja puusoittimet kannattaa kuitenkin pitää irti lämpöpattereista ja takan läheisyydestä, koska paikallinen lämpö kuivattaa niitä vielä enemmän kuin muu huone.
Oireita voi lievittää ennen kuin kostutinta tarvitaan:
Laske huonelämpötilaa. Jo asteen tai kahden lasku nostaa suhteellista kosteutta, koska viileämpi ilma sitoo vähemmän vettä. Makuuhuone voi olla muuta asuntoa viileämpi.
Kuivaa pyykki sisällä. Koneellisesti ilmastoidussa asunnossa pyykinkuivatus lisää kosteutta hallitusti. Kuivaa pyykki huoneessa, jossa ilma vaihtuu, älä suljetussa kylmässä tilassa.
Tarkista ilmanvaihdon tehot. Jos koneellinen ilmanvaihto on unohtunut tehostukselle esimerkiksi saunomisen jälkeen, sen palauttaminen normaalille vähentää kuivumista.
Älä lämmitä liikaa. Hengitysliiton mukaan liian lämmin huoneilma tuntuu itsessään kuivalta ja ärsyttää limakalvoja. Sopiva asunnon lämpötila on noin 20–22 astetta.
Ilmankostutin: milloin hyöty, milloin riski?
Hengitysliiton mukaan kostutukselle voi olla tarvetta joulukuusta helmikuuhun. Kostutin on hyödyllinen etenkin makuuhuoneessa, jos kosteus on pitkään alle 20 %:n ja kuivuus aiheuttaa oireita.
Kostuttimia on kolmea päätyyppiä:
Höyrystävä kostutin keittää veden ja vapauttaa höyryn. Kuumennus tuhoaa vedessä mahdollisesti olevat homeet ja bakteerit, joten Hengitysliitto pitää sitä hygieenisenä. Laite kuluttaa sähköä, ja kuuma vesi on palovammariski lapsille ja lemmikeille.
Ultraäänikostutin sumuttaa vettä pieninä pisaroina. Se on hiljainen ja vähävirtainen, mutta sumun mukana ilmaan pääsevät myös veden mineraalit, jotka näkyvät valkoisena pölynä huonekaluilla. Jos säiliöön on päässyt kasvamaan mikrobeja, ne leviävät huoneilmaan.
Haihduttava kostutin puhaltaa ilmaa kostean suodattimen läpi. Se ei voi nostaa kosteutta liian korkeaksi yhtä helposti kuin muut, mutta suodatin on pidettävä puhtaana ja vaihdettava ohjeen mukaan.
Kuinka tehokas kostutin tarvitaan?
Kostuttimen teho ilmoitetaan yleensä grammoina tai millilitroina tunnissa. Tarvittavan tehon voi arvioida laskemalla, paljonko vettä ilmanvaihto vie huoneesta ulos.
Laskelma on suuntaa antava, koska nukkujat, kasvit ja viereiset huoneet vaikuttavat tulokseen. Se näyttää kuitenkin, ettei makuuhuoneeseen tarvita isoa laitetta. Liian tehokas kostutin nostaa kosteuden nopeasti yli 40 %:n, ja silloin kylmimmät ikkunat alkavat huurtua. Valitse laite, jossa on kosteusmittari ja automaattinen pysäytys, tai käytä erillistä mittaria.
Käytössä pätevät samat säännöt tyypistä riippumatta. Seuraa kosteutta mittarilla ja lopeta kostutus, kun lukema ylittää 40 %. Vaihda vesi päivittäin. Hengitysliiton mukaan seisonutta vettä ei saa käyttää kostutukseen. Puhdista säiliö ja vaihda suodattimet valmistajan ohjeen mukaan, ja valitse laite huoneen kokoon sopivaksi.
Kun kosteutta on liikaa
Lämmityskaudella yli 45 %:n lukemat johtuvat Hengitysliiton mukaan yleensä huonosti toimivasta ilmanvaihdosta sekä ruoanlaitosta, suihkusta, saunomisesta ja pyykin kuivatuksesta. Silloin kosteus alkaa tiivistyä ikkunoihin ja muihin kylmiin pintoihin, ja pahimmassa tapauksessa rakenteiden sisään.
Tiivistymisen raja riippuu kastepisteestä. Kun huoneilma on +21 astetta ja kosteus 40 %, vesi tiivistyy noin +7 asteen pintoihin. Kun kosteus on 60 %, se tiivistyy jo noin +13 asteen pintoihin. Vanhan talon ulkonurkat, ikkunanpokat ja huonekalujen takaiset ulkoseinät voivat pakkasella olla juuri tällä alueella. Toistuva kondenssi samassa kohdassa on homeen kasvualusta.
Jos ikkunat huurtuvat sisäpuolelta tai nurkkiin tulee tummia läikkiä, toimi näin:
Tarkista, että korvausilmaventtiilit ovat auki ja liesituuletin ja kylpyhuoneen poisto toimivat.
Käytä liesituuletinta aina ruokaa laittaessa ja jätä kylpyhuoneen ja saunan ilmanvaihto tehostukselle pesun jälkeen. Ohjeet saunan kuivatukseen löydät jutustamme saunan ja lauteiden pesusta.
Siirrä huonekalut muutaman sentin irti ulkoseinistä, jotta lämmin ilma pääsee kiertämään.
Lopeta kostutus ja kuivaa pyykki kuivausrummussa tai tilassa, jossa on poistoilmanvaihto.
Kellarissa, varastossa ja pesutiloissa, joissa ilmanvaihto ei riitä, voi käyttää ilmankuivainta. Ilmankuivaimet jakautuvat kahteen tyyppiin. Kompressorikuivain toimii parhaiten huoneenlämmössä, ja adsorptiokuivain kuivaa myös viileissä tiloissa, kuten kylmässä kellarissa tai talvella tyhjillään olevassa mökissä. Kuivain on kuitenkin oireen hoitoa. Jos asuinhuoneissa tarvitaan kuivainta talvella, syy on lähes aina ilmanvaihdossa tai kosteusvauriossa, ja se pitää selvittää.
Kesällä myös ilmalämpöpumppu kuivaa ilmaa viilentäessään, koska kosteus tiivistyy sisäyksikön kennoon ja johdetaan ulos. Monissa laitteissa on erillinen kuivaustoiminto. Kennon ja kondenssivesireitin puhtaudesta pitää silloin huolehtia, ja ohjeet niihin löytyvät jutusta ilmalämpöpumpun puhdistuksesta. Viilennyksessä ei pidä laskea lämpötilaa liian alas, koska lämmin ja kostea ulkoilma voi tiivistyä viileiden rakenteiden pintoihin.
Kesän kosteus ja kylmät tilat
Kesällä 50–70 %:n kosteus on tavallista eikä vaadi toimia asuinhuoneissa. Ongelmia syntyy kylmissä tiloissa: kun lämmin kesäilma pääsee viileään kellariin tai ryömintätilaan, sen suhteellinen kosteus nousee jäähtyessä ja voi tiivistyä pinnoille. Siksi kellaria ei tuuleteta helteellä, vaan viileinä öinä. Sama ilmiö koskee talven kylmillään ollutta kesämökkiä keväällä, kun lämmin ilma pääsee viileisiin rakenteisiin. Talvella pidettävä peruslämpö vähentää riskiä, ja siitä kerrotaan tarkemmin jutussamme mökin talvikäytöstä.
Miten kosteutta mitataan luotettavasti?
Kosteutta mitataan hygrometrillä. Edullinen digitaalinen mittari riittää kotikäyttöön, kun tiedät sen rajat: halpojen mittareiden ilmoitettu tarkkuus on usein vain muutaman prosenttiyksikön luokkaa, ja yksilöiden välillä voi olla eroja. Kahden mittarin lukemia kannattaa verrata rinnakkain ennen kuin tekee johtopäätöksiä.
Sijoita mittari noin 1–1,5 metrin korkeudelle, irti ulkoseinästä, ikkunasta, lämpöpatterista ja suorasta auringosta.
Anna mittarin tasaantua uudessa paikassa puolesta tunnista tuntiin ennen kuin luet sen.
Seuraa lukemaa useamman päivän ajan eri vuorokaudenaikoina. Yksittäinen lukema suihkun jälkeen ei kerro mitään.
Mittaa erikseen makuuhuoneessa, jossa nukkujat lisäävät yön aikana kosteutta, ja kylmimmässä huoneessa.
Jos kosteus on talvella jatkuvasti yli 45 % tai ikkunat huurtuvat päivittäin, pelkkä mittari ei riitä. Silloin ilmanvaihdon ilmamäärät kannattaa mitattaa ja tarvittaessa kysyä neuvoa kunnan terveydensuojeluviranomaiselta tai Hengitysliiton maksuttomasta Kodin sisäilma- ja korjausneuvonnasta.
